MIKSI ME SUOMALAISET PELKÄÄMME ULKOMAALAISIA                                                                   Miikku Nieminen

Viime aikoina ja varsinkin vaalien lähestyessä monelle suomalaiselle nousee jostakin syvältä pelko ulkomaalaisia kohtaan. Idän ja lännen rajamaana suomalaisilla on historiallisesti ollut syytäkin pelätä. Kuitenkin maassamme on elossa enää vain pieni joukko ihmisiä, jotka ovat joutuneet kokemaan sodan kauhut. Kun sotaa ei meillä ole ollut enää yli 70 vuoteen, on alettu pelätä muunlaisia uhkia. Yhtenä mörkönä nähdään Euroopan unioni, EU, jonka täysjäseniä olemme olleet jo 20 vuotta. Tämä yhteisö syntyi siksi, että haluttiin estää Euroopan kansojen koskaan enää joutuvan sotaan keskenään. Näin on myös tapahtunut, mutta silti uusia uhkia halutaan nähdä, nyt maahamme muuttavissa ulkomaalaisissa.

Ajatellaanpa, ettei Suomeen olisi muuttanut 1800-luvulta nykypäivään idearikkaita ja yritteliäitä ulkomaalaista. Minkälaista musiikin tarjontaa tai suklaatuotantoa meillä olisi ilman Fazeria tai kahvia ilman Pauligia. Minkälaisia tekstiilejä meillä olisi ilman Finlaysonia. Mitä olutta joisimme ilman Sinebrychoffia, millaisilla autoilla ajaisimme ilman Nikolajeffia. Millaista puunjalostusta meillä olisi ilman Gutzeitia. Millainen tavaratalokulttuurimme olisi ilman Stockmannia.

Marsalkka Mannerheimin suku tuli Hollannista ja Svinhufvudin Ruotsista, Bernerin (ei samaa sukua nykyisen ministerin kanssa) ja Ahtisaaren suku taas tulivat Norjasta. Entä miltä Helsinki näyttäisi ilman Engeliä?

Luettelo voisi jatkaa pitkälle. Miten pienelle valtiolle tärkeä ulkomaankauppa olisi kehittynyt, jos maamme ylipäätään olisi sulkeutuneessa ilmapiirissä itsenäistynytkään.

Tässä olen kuvannut aikaa ennen meitä, aikaa jolloin olimme Venäjän tsaarin alainen pieni suuriruhtinaskunta. Ehkä onni onkin siinä, ettei suomalaisilla oikeastaan ollut keinoja, jos ei tahtoakaan, estää ulkomaalaisten muuttoa maahamme. Voimme todeta, että tuo 1800-luvun loppupuoli oli Suomen suuriruhtinaskunnalle talouselämän menestyksen aikaa. Taiteen kultakausikin ajoittui samaa ajanjaksoon. No – sitten tulivat sortokaudet ja ensimmäinen maailmansota, jotka lopettivat tuon idyllin.

Aika n. 1850 – 1914 oli nykypäivää paljon liberaalimpaa ja kansainvälisempää koko Euroopassa. Silloin Suomi oli köyhä ja syrjäinen, mutta kehittyi valtavasti tullakseen omaksi kansakunnakseen ja valtioksi. Nyt kun olemme kehittynyt vientimaa, jolla on korkea koulutustaso, miksi meillä olisi tänä päivänä syytä pelätä uusia taitoja ja vaikutteita tuovia ulkomaalaisia, joiden osuus väestöstä on edelleen Euroopan pienimpiä.

Enää pitkään aikaan Suomi ei ole ollut vain vastaanottava maa. Meillä on kehitetty tuotteita ja perustettu yrityksiä, jotka ovat menestyneet maailman markkinoilla niin hyvin, että ne on myyty ulkomaille, esim. Nokian kännykkätuotanto (ajoissa), Instrumentarium, Rapala, Reima, Helkama ja Tunturi polkupyörät, Valiojäätelö, Super Shell jne. Täydellinen luettelo olisi pitkä. Onneksi moni uusi omistaja on luottanut suomalaisiin jättämällä tuotannon kokonaan tai edes osittain Suomeen.