MITÄ SOTE-UUDISTUS MERKITSISI MEILLE VANTAALAISILLE                                                       Miikku Nieminen

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen on tarkoitus alkaa vielä tämän hallituskauden aikana. Mitään säädöksiä siitä ei vielä ole olemassa, vain eduskunnalle jätetty 1009-sivuinen sekava lakiluonnos ilman valinnanvapausosiota. Uudistuksen tarkoituksena oli alun perin hillitä kustannusten kasvua ja tehostaa toimintatapoja. Palveluiden saantia tuli parantaa ja koordinoida palveluiden tuottoa.

Yhtenä keskeisimmistä tavoitteista oli yhdistää sairaanhoidon ja sosiaalihuollon palvelut samaan paikkaan.

Terveyskeskusten tilalle tulisivat sosiaali- ja terveyskeskukset, ja ne sijoitettaisiin niin, että koko maassa olisi kaikille tarjolla tasavertaiset palvelut ja niihin riittävä henkilökunta hoitamaan molempia tehtäviä. Tällä järjestelmällä vähennettäisiin kalliin erikoissairaanhoidon tarvetta.

Minkälaisen valmisteluun sitten on päädytty? Tämänhetkisten hallituksen tavoitteiden mukaan sote- tehtävät siirrettäisiin kunnilta pois. Kuntien verotuloista siirrettäisiin yli puolet valtiolle kerättäväksi. Kuntien sijasta sote- palvelut tulisivat maakuntien järjestettäviksi. Tosin vastuumaakuntia ei vielä ole. Kukin maakunta päättäisi, missä ja mitä sote-palveluita sen alueen kuntien asukkaille annettaisiin, eivät enää kunnat itse. Valtio antaisi veroistaan siihen rahoituksen, mutta toki valvoisi keskitetysti maakuntia.

Sosiaali- ja terveyskeskuksia olisivat julkiset, kuntien ylläpitämät keskukset sekä samaa palvelua samoilla asiakasmaksuilla tarjoavat yksityiset yritykset ja järjestöt. Asiakas valitsisi kerran vuodessa, minkä keskuksen asiakkaaksi hän kirjautuu. Sosiaali- ja terveyskeskus saisi koko vuodelta listaustumismaksun, joka maksettaisiin verovaroista.

Tavoitteet yksityisten yritysten osuudesta ja maakuntien perustamisesta yhdeksi uudeksi hallinnon tasoksi valtion ja kuntien väliin eivät kuuluneet alkuperäisiin tavoitteisiin. Nyt siis kehitetään alkuperäisten tavoitteiden sijasta mallia, jossa uusina toimijoina olisivat maakunnat. Yksityiset yritykset nousisivat tasavertaisiksi kilpailijoiksi julkisten palveluntarjoajien rinnalle. Miten nämä muutokset sitten vaikuttaisivat alkuperäisiin tavoitteisiin?

Ensinnäkään kunnat itse voisi enää päättää, missä sosiaali- ja terveyskeskukset sijaitsisivat ja kuinka monta niitä olisi. Yksityiset yritykset päättäisivät itse, missä niillä olisi parhaat ansaintimahdollisuudet. Siten todennäköisesti asutuskeskuksissa olisi Ruotsin kokemusten perusteella riittämiin sekä julkisen palvelun että yksityisten sote-keskuksia. Harvemmin asutuilla seuduilla olisi usein tarjolla vain julkinen palvelu, jonka järjestämiseen maakunta olisi velvoitettu. Valinnanvapaus ei toteutuisi kaikkialla, vaan riippuisi asiakkaan asuinpaikasta.

Valinnan vapaus ei tarkoittaisi sitä, mistä Helsingin terveysasemien johtajalääkäri puhui Helsingin sanomissa 17. helmikuuta: ”Helsingissä saa vaihtaa terveysasemaa vaikka joka kerta.” Helsinkikin joutuu luovuttamaan päätösvallan maakunnalle. Maakuntakaan ei voisi määrätä, miten yksityiset sosiaali- ja terveysasemat tulisivat asiasta päättämään. Ei liioin ole todennäköistä, että Helsingin malli käyntien maksuttomuudesta jatkuisi enää maakuntavallan aikana. Jos jatkuisi, se tulisi tasa-arvon vuoksi toteuttaa kaikilla alueilla.

Unohtunut tai ainakin haalistunut on myös se alkuperäinen tavoite, että asiakkaan ”luukutuksesta” päästäisiin. Jos asiakkaat jakautuisivat sekä julkisiin että yksityisiin palveluihin, sekä potilastietojen käsittely että niiden koossa pitäminen ja tietosuojasta huolehtiminen vaarantuisivat. Aina ei ehkä tärkeä kriittinen tieto toisessa hoitopaikassa olisikaan käytettävissä. Tietoja voisi myös helpommin joutua vääriin käsiin. Julkinen puoli toimii virkavastuulla, yksityinen liiketaloudellisin perustein.

On myös tehtäviä, joita saa hoitaa vain viranomainen. Yksityiset sote-keskukset eivät voi hoitaa viranomaistehtäviä. Osin tästäkin syystä myös se tavoite, että kallista erikoissairaanhoitoon lähettämistä voitaisiin vähentää, vaarantuisi.

Mitä nyt suunniteltu sote- ratkaisu sitten tarkoittaisi meille vantaalaisille? Lisääntyisivätkö palvelupisteet, vai keskittyisivätkö ne harvempiin paikkoihin. Maakunnilla kun yksin olisi palveluiden järjestämisen taloudellinen vastuu. Se saattaisi kustannussyistä houkutella keskittämiseen. Vantaalle perustettaisiin varmasi yksityisiä asemia, mutta varsin todennäköisesti ne sijoittuisivat lähinnä aluekeskuksiin. Ratkaisematta on vielä sekin, mikä taho määrittelisi palvelumaksujen suuruuden. Voisiko esim. eri maakunnissa olla erisuuruisia asiakasmaksuja, jos toiminta ei olisikaan kustannustehokasta?

Myös huoli siitä, saadaanko järjestelmästä säästöä vähentämällä erikoissairaanhoitoa, ei olisi enää kunnan vastuulla. Tämä saattaisi näkyä palveluiden hinnoittelussa. Palveluiden tarjoaminen tasavertaisesti kaikille, on tavoitteena toki kannatettava, mutta saattaisi merkitä sitäkin, että huonosti toimiville maakunnille tultaisiin todennäköisesti siirtämään valtion kautta varoja paremmin asiansa hoitaneilta maakunnilta.

Maakuntajako ei ole ollut missään hankkeen vaiheessa sote- ammattilaisten ja asiantuntijoiden suosittama. Parhaana tavoitteena on pidetty 18 erikokoisen maakunnan sijasta viittä järjestämisaluetta. Tällöin jokaisen alueen vastuulla olisi ollut noin yhden miljoonan ihmisen palvelujärjestelmän ylläpito. Nyt Uudenmaan maakunta yksinään käsittää n. 1,6 miljoonaa asukasta. Useat pienet maakunnat taas ovat väestöltään pienempiä kuin Helsinki, Espoo ja Vantaa, kukin yksinään. Voi vain arvailla, missä määrin suuri maakunta osaa paremmin järjestää sote- palvelut kuin omat kunnat, joissa kaikki rakenteet ja henkilöstö ovat jo valmiina. Onkin jo esitetty vaatimuksia siitä, että edes vanhuspalvelut tulisi jättää kuntien hoidettavaksi. Se olisikin järkevää. Muutos sinänsä tulee sekin viemään aikaa ja rahaa.

Kesken sote- prosessin mukaan on tullut myös kiistely siitä, saavatko kunnat, joilta viedään palveluiden järjestämisoikeus, jatkossa edes tuottaa palveluita muutoin kuin yhtiöittämällä toimintansa. Tätä vaaditaan siksi, että yksityiset tarjoajat eivät joutuisi kilpailussa huonompaan asemaan! Missä perustuslain kohdassa tällainen peruste olisi määrätty? Koko ongelmaa ei edes olisi, ellei kesken suunnittelun olisi lähdetty vaatimaan tätä ns. valinnanvapautta, joka siis on jäämässä hyvin rajoitetuksi. Selvitetty on, etteivät ainakaan EU- säädökset yhtiöittämiseenkään pakota.

Yhtiöt toimivat yhtiölain mukaisesti. Julkinen toiminta on taas avointa. Kumpikin toimintatapa perustuu voimassa oleviin lakeihin. Yhtiö on olemassa voiton tuottamista varten omistajilleen, julkinen hallinto taas on demokraattisesti ohjattu järjestelmä, jonka itseisarvona on palveluiden tuottaminen asukkaille. Kuitenkin samoista verorahoista maksetaan kaikki kulut niin yksityisille kuin julkisillekin palveluntuottajille. Se, mihin rahat käytetään, saataisiin tietää vain siltä osin kuin palvelut ovat julkisia.

Vantaalainen tuskin voittaa mitään nyt kehitettävässä sote-suunnitelmassa, mutta ei ehkä menetä niin paljon kuin monen pienemmän maakunnan asukas. Muutos sinänsä tulee kalliiksi kaikille veronmaksajille ja sekoittaa toimintoja perusteellisesti erityisesti valmisteluaikanaan.