Miikku Nieminen

Lapset tarvitsevat meitä nyt. Niin kauan kuin he ovat lapsia, heidän on saatava parasta mahdollista. Yksinkertaisesti jo siksi, että ennen pitkää olemme riippuvaisia aikuistuneista lapsista. Ilman toistuvia uusia sukupolvia koko ihmiskunta katoaisi kokonaan viimeistään noin sadan vuoden kuluttua viimeisen lapsen syntymästä.

Kysymys ei ole vain omista lapsista, vaan kaikista. Jokainen ikääntynyt sukupolvi tarvitsee seuraavia sukupolvia huolehtimaan itsestään omassa vanhuudessaan. Ihmisethän eivät pysyvästi kuulu ryhmiin lapset, nuoret, työikäiset ja vanhukset, vaan siirtyvät ajan kuluessa ikäryhmästä toiseen kunnes poistuvat kokonaan väestöstä, ja uusia tulee tilalle.

Siksi keskustelu sukupolvien välisestä ristiriidasta ei ole kovin järkevää. Jokainen ihminen, joka elää vanhuuteen saakka, käy läpi kaikki ikävaiheet. Tilastollisesti voidaan kunakin tiettynä ajankohtana laskea, kuinka moni ihminen sillä hetkellä kuuluu johonkin väestöryhmään. Tällaisia tietoja tarvitaan esim. laskettaessa varhaiskasvatuksen, koulupaikkojen tai vanhainkotipaikkojen tarvetta. Nämä luvut eivät kuitenkaan ota huomioon ihmistä itsenään. Ajan suhteen kun jokainen on matkalla ikävaiheesta toiseen. Tällä matkalla iästä riippumatta jokaisella on paitsi ikäryhmäänsä liittyviä tarpeita, myös eritystarpeita, jotka eivät liity vain siihen ikäryhmään, johon hän sillä hetkellä kuuluu. Tällainen ryhmä on esim. vammaiset.

Sanottu ei tarkoita, ettei eri ikäryhmiin kuuluville ihmisille myös omina ryhminään tarvittaisi erityispalveluita. Totta kai niitä tarvitaan. Lapset tarvitsevat hoitopaikkoja ja ikääntyneet hekin tietynlaisia palveluita. Yksi tämän ajan suurimmista haasteista on turvata ikääntyneille riittävät kotipalvelut, ja kun ne eivät enää riitä, tuettua asumista ja laitospaikkoja. Lasten osuus väestöstä ei nyt kasva, mutta vanhusten osuus sitäkin enemmän.

Julkisessa keskustelussa halutaan usein joko jotakin lisää tai jotakin pois toiseen ryhmään kuuluvilta. Se taas saattaa unohtua, että itse onkin jossakin vaiheessa juuri siinä ryhmässä, jonka etuja hän on aikaisemmin ollut valmis heikentämään. Pienemmät hoitoryhmät päiväkodeissa tai enemmän henkilökuntaa vanhusten palvelukeskuksissa ovat toisille tärkeitä, toisille yhdentekeviä tavoitteita, tai jos ei muuta, niin ainakin liian kalliita. Kuitenkin joku ikääntynyt saa joskus hoitoapua siltä lapselta, jonka aiemmin saamia palveluita hän on saattanut pitää liiallisina.